Vaikka Kristiina Mäkelä tiedettiin huippulahjakkaaksi hyppääjäksi, oli hänen hallikauden kolmiloikkatuloksensa 14,20 melkoinen pommi. Kesällä Mäkelä hamuaa vielä pidemmille lukemille.

Mäkelän tarina on aloitettava vuodesta 2009. Edellisvuonna Mäkelä oli hypännyt 16-vuotiaana 12,43. Hyvä tulos ikäiselleen, muttei vielä mitään valtavaa. Kaudella 2009 alkoi tapahtua. Kausi huipentui Tampereella nuorten olympiapäivillä, missä Mäkelä hyppäsi peräti 13,14 ja otti hopeamitalin. Tulos oli 17-vuotiaden Suomen ennätys. Pari viikkoa aikaisemmin hän oli sijoittunut 17-vuotiaiden MM-kilpailuissa kuudenneksi tuloksella 13,03.

Seuraavana vuonna kehitys oli maltillisempaa, mutta silti Mäkelä sijoittui vuoden alaikäisenä 19-vuotiaiden MM-kilpailuissa hienosti seitsemänneksi ennätyksellään 13,26. Vuoden päästä oli jälleen isomman kehitysharpan aika. Nuorten EM-kilpailuissa Tallinnassa Mäkelä pomppi hopealle 19-vuotiaiden SE-tuloksella 13,67. Moni pani merkille senkin, että orimattilalainen nuori nainen pystyi joka vuosi tekemään ennätyksensä arvokisoissa. Kilpailupää oli selkeästi kunnossa.

Kausi 2012 jäi tuloksellisesti heikoksi ja 2013 oli pakko jättää kokonaan väliin. Rasitusmurtuman esiaste 4. ja 5. selkänikaman kohdalla teki harjoittelun ja kilpailemisen mahdottomaksi. Viime kesänä syntyi sentään uusi ennätys, 13,70. Kuinka ollakaan, jälleen hieman isommassa kilpailussa, Suomi-Ruotsi –maaottelussa. Sen jälkeen alkoi tapahtua.

Uudet valmennuskuviot

Kokenut sotaratsu Markku Leppänen otti valmennuksen päävastuun nuoruusvuosien valmentajan Jarkko Kumpulaisen vetäytyessä enemmän taustarooliin. Siirtymä oli sikäli luonteva, että Mäkelä oli muuttanut kotikonnuiltaan Orimattilasta Helsinkiin 2012 aloittaen kotieläintieteen opinnot Helsingin yliopistossa. Helsingissä asui myös Leppänen. Äärimmäisen pedantti, kekseliäs ja innovatiivinen Leppänen laittoi yhdessä urheilijan kanssa koko paletin uusiin puihin. Yhtäkään kiveä ei haluttu jättää kääntämättä.

– Selkävaivan takia jouduin järjestämään koko elämäni uusiksi, sillä tiesin, että jos jatkan samaa rataa, loukkaantumisia tulee varmasti lisää. Kuntoutin itseni huolellisesti ja maltilla. Minulla kävi onni, että osasin valita oikeat henkilöt auttamaan. Fysioterapeutti Seppo Pehkonen sekä lääkäri Aki Kanervo tekivät hyvää yhteistyötä kuntoutuksen takana ja jatkavat edelleen terveyteni seuraamista, kertoo Mäkelä SuomiUrheilu-sivustolle huolellisen kuntoutuksen avaimista.

– Mukaan tuli myös valmentajani Markku Leppänen, joka on tuonut tekemiseeni paljon positiivisuutta, vienyt harjoitteluni aivan uudelle tasolle ja toimii linkkinä asiantuntijakaartin välillä. Tähän kaartiin edellisten lisäksi kuuluvat ravitsemuksen ja levon optimoija Veli-Pekka Valkonen ja uniasiantuntia Vesa Tuominen. Heidän avullaan olen saanut harjoitusten välisen ajan hallintaan urheilua tukevaksi.

Tukiverkoston valtava merkitys

Mäkelän tapaus on konkreettinen esimerkki siitä, kuinka huipulle tähtäävän urheilijan tukiverkosto pitää rakentaa. Jos ja kun eri alojen asiantuntijoita tarvitaan, heidät on yksinkertaisesti löydettävä ja saatava sitoutumaan tiimiin. Muutosten ansiosta Mäkelän olemus on muuttunut parissa vuodessa radikaalisti. Kasvot ovat kaventuneet ja keho kiristynyt, hän näyttää huippu-urheilijalta. Kuten pitääkin.

– Paljon on muuttunut. Elämäntapani on muuttunut huippu-urheilijan elämäksi. Olen myös kasvanut henkisesti. Joni Puikkonen on hoitanut psyykkistä valmennustani selkävaivasta lähtien. Hänen avullaan olen selvittänyt paljon asioita elämässäni ja kehittänyt ajatteluani. Tämä kehitys auttaa minua jokapäiväisissä valinnoissa ja ylläpitää motivaatiota, sekä auttaa pitämään paketin kasassa silloinkin, kun on vaikeaa, Mäkelä kehuu.

Jos on merkitystä valmennuksen tukihenkilöillä, yksi erittäin merkittävä selkänoja löytyy myös kotoa.

– Näiden asiantuntijoiden lisäksi hyvin suuri merkitys on ollut poikaystävälläni Tero Sarkalalla. Hän on ollut tukemassa minua kaikissa käänteissä. On erittäin tärkeää, että on joku, joka ymmärtää ja jolle voi puhua koska tahansa. Teron kanssa pääsen myös tarvittaessa täysin irti urheilun ajattelemisesta.

Vaikka Mäkelän elämä urheilijana ja ihmisenä on mullistunut, hän tiedostaa, ettei laakereille voi jäädä lepäilemään.

– Terveyttä ei saa lahjana, sen eteen on tehtävä työtä ja olen onnistunut omassa duunissani. Paljon on kuitenkin vielä opittavaa, joten pidän silmät auki ja korvat höröllä.

Äärimmäisen järkevää puhetta.

Kansainvälinen kärki lähestyy

Hallikauden tulos 14,20 loi vahvaa uskoa siihen, että kansainvälinen kärki on saavutettavissa. Mäkelä on vasta 22-vuotias, joten parhaat vuodet loikkaajana ovat ilman muuta edessä – kunhan vain sitä paljon puhuttua terveyttä piisaa. Nousu aivan lajin kärkeen ei ole totisesti haihattelua. Hallikaudella Mäkelän 14,20 oli maailmantilastossa yhdeksäs. Kärjessä oli Venäjän Jekaterina Koneva tuloksella 14,69 ja yli 14,50 hyppäsi vain kaksi urheilijaa. Kesällä 2014 maailman kärki oli toki hurja, kun Kolumbian Caterine Ibargüen loikki peräti 15,31. Silti 14,50 pystyi ylittämään vain seitsemän naista. Mäkelän hallitulos 14,20 olisi viime kesänä riittänyt maailmantilastossa sijalle 21 ja Euroopan tilastossa sijalle 12. Pekingin MM-kilpailuihin Mäkelä jo valittiin. Mitään numeerisia tavoitteita hän ei tulevalle kesälle ole asettanut.

– Minulla ei ollut numeerisia tavoitteita hallikaudella, eikä niitä ole nyt kesäksikään. Hyppytreenit ovat kulkeneet hyvin ja suuntana on entistä pidemmät loikat, Mäkelä sanoo

Pientä esimakua kunnosta nähdään jo perjantaina, kun Mäkelä avaa kautensa Saksan Dessaussa. Jokainen kilpailu on toki omanlaisensa, eikä niitä voi suoraan vertailla, mutta Shanghain Timanttiliigassa pari viikkoa sitten Mäkelän ennätys olisi riittänyt neljänteen sijaan.

– Timanttiliiga kuuluu ehdottomasti tavoitteisiini. Jos loikat eivät tänä kesänä sinne riitä, niin reenataan vuosi ja palataan seuraavana kesänä asiaan. Kilpailusuunnitelmassa on kirjattu pari vaihtoehtoista Timanttiliigan kilpailua jo tällekin kesälle.

MM-valinta helpottaa valmistautumista

Aikainen valinta Pekingin MM-kisoihin antaa Mäkelälle ja Leppäselle isosti pelivaraa kesän rytmityksen suunnittelussa; yksi huoli on poissa jaloista, kun rajaa ei tarvitse hampaat irvessä metsästää.

– Varmistunut kisapaikka helpottaa eniten henkistä valmistautumista. Kesän tavoite on selvä ja kunto rakennetaan tarkasti siihen tähdäten, Mäkelä sanoo.

Tilastot ovat aina tilastoja ja etenkin hyppylajeissa arvokisatapahtuma on aina omanlaisensa. Ensin on karsinta, missä on ainoastaan kolme hyppyä aikaa selvittää itsensä finaaliin. Paine on kova ja se näkyy usein tuloksissa. Kaksi vuotta sitten Moskovan MM-kilpailuissa finaalipaikkaan tarvittiin vain 13,88 ja kolmelle viimeiselle kierrokselle 14,15. Ei kuulosta mitenkään mahdottomalta Kristiina Mäkelälle.

– Jokaiset arvokilpailut ovat aina erilaiset, eikä koskaan voi tietää millä tasolla muut kilpailijat ovat, joten tilastojen ja vanhojen tulosten katselu ei minua oikeastaan hetkauta mihinkään suuntaan. Keskityn omaan suoritukseeni ja haluan onnistua kesän pääkilpailussa Pekingissä. Tavoitteena on finaaliin pääsy, ja kun se on saavutettu, lähdetään miettimään lisää.

Lauri Hollo

Aiheet Haastattelut Kolmiloikka Mäkelä Kristiina Yleisurheilu Yleisurheilu