Estejuoksun SE-nainen ja viime kauden Euroopan tilaston kakkonen Sandra Eriksson on asunut ja harjoitellut Tukholmassa jo kaksi ja puoli vuotta, eikä aio enää palata Suomeen. Erikssonin mielestä Ruotsissa homma vain toimii yksinkertaisesti paremmin.

Eriksson lähti Ruotsiin kaksi ja puoli vuotta sitten. Tarkoituksena oli asua ja harjoitella siellä puoli vuotta. Nyt aikaa on vierähtänyt jo kaksi vuotta enemmän.

– Muutin Ruotsiin, koska minusta Vaasa oli liian tylsä paikka. Koin, että minun piti tehdä siinä kohtaa uraani jotakin erilaista. Suunnitelma oli, että asun puoli vuotta Tukholmassa, mutta nyt olen asunut täällä 2,5 vuotta, enkä halua muuttaa takaisin.

– Täällä on vain kaikki niin hyvin. Ruotsissa saan kaiken mitä tarvitsen. Minulla on valmentaja täällä, joka voi olla mukana kaikissa kovissa treeneissä, ja joka myös auttaa minua este- ja voimatreeneissä. Sitten minulla on hyvä yhteistyö Access Rehabin kanssa, sieltä saan paljon apua naprapaateilta ja hierojilta. Lisäksi minulla on manageri täällä ja tietysti myös poikaystävä. Ja kaiken huipuksi Tukholmassa on myös tosi hienot lenkkipaikat, Eriksson kehuu SuomiUrheilu-sivustolle nykyisiä ja ilmeisesti myös tulevia harjoitusmaisemiaan.

Kaksi valmentajaa

Erikssonin valmennuskuvio on aika mielenkiintoinen. Ohjelmat suunnittelee ja tekee edelleen Guy Storbacka, joka on valmentanut Erikssonia vuodesta 2006, kun tämä oli 17-vuotias. Ruotsin päässä harjoituksia valvoo ja tekniikkaa ohjaa Oscar Gidewall. Hänen tiimissään Tukholmassa on kahdeksan urheilijaa. Ryhmän kokoonpano on luvalla sanoen lajikirjoltaan mielenkiintoinen: pituushyppääjät Michel Torneus, Love Fälström ja Richie Moba, estejuoksija Eriksson, korkeushyppääjä Mehdi Alkhatib, kolmiloikkaajat Jasmin Sabir ja Erik Ehrlin sekä seitsenottelija Jessica Samuelsson. Lisäksi Gidewall on valmentanut urallaan myös 800 metrin juoksijaa Joni Jaakoa, 1500-5000 metrin eksperttiä Olle Wallerängia ja maratoonari Charlotte Karlssonia. Kyseessä on siis todellinen yleisurheilun monialaosaaja.

– Guy kirjoittaa minun juoksuohjelmani, kuten on tehnyt viimeiset kymmenen vuotta. Oscar on voima- ja estevalmentaja, mutta on tietysti mukana kun minulla on kovat juoksutreenit. He eivät ole niin paljon yhteydessä keskenään mutta joskus, ja se toimii hyvin.

– Harjoittelun suunnittelussa olen aika paljon mukana, mutta kyllä he keskustelevat ilman minuakin joskus. Mutta on minulla sanavaltaakin, emme tee sellaisia juttuja, jotka eivät ole mielestäni hyviä ajatuksia, Eriksson perkaa valmentajakaksikon työnjakoa.

Kohti uusia lukemia

Viime kesä sujui Erikssonilta nousujohteisesti ja oma SE parani 14 sekuntia. Ajallaan 9.24,70 hän lähti selkeänä mitalisuosikkina Zürichin EM-kilpailuihin. Siellä juoksu ei kuitenkaan syystä tai toisesta kulkenut ja tuloksena oli vasta yhdeksäs tila.

– Nyt kun minulla oli pieniä nilkkaongelmia, niin aloitan kauden pari viikkoa myöhemmin kuin tavallisesti. Mutta se on vain hyvä MM-kilpailuja ajatellen. Ei minulla ole ennenkään ollut ongelmia jaksaa koko kausi loppuun saakka. Viime kesänäkin ongelmat syntyivät enemmän heinäkuun ja elokuun hellesäistä, ei siitä, että kausi olisi ollut liian pitkä, Eriksson kertoo.

Tälle kesälle tavoitteet ovat luonnollisesti erittäin kovat.

– Esteiden ennätysjuoksuni viime kesänä ei ollut taktisesti hyvä. Luultavasti voin parantaa aika paljon tänä kesänäkin, ehkä sinne 9.15 tuntumaan. Lisäksi haluaisin juosta myös 1500 metrin SE:n.

9.15 alkaa olla jo todella kovan luokan tulos. Kaikkina aikoina ainoastaan 17 juoksijaa on pystynyt alittamaan esteissä tuon rajapyykin. ME ja EE on Venäjän Gulnara Galkinan Pekingin olympialaisissa 2008 juoksema 8.58,81. Kukaan muu ei ole päässyt alle 9.05. Näistä 9.15 alittajista eurooppalaisia on kuusi, neljä venäläistä, yksi espanjalainen ja yksi turkkilainen. Aika kovaan tilastoseuraan Eriksson siis pääsee, jos hänen aikatavoitteensa toteutuu.

Vielä kovempi perspektiivi saadaan, kun tarkastellaan viime vuosien tilastoja. 2014 maailman kärkitulos oli Etiopian Hiwot Ayalewin 9.10,64, alle 9.15 juoksi ainoastaan kolme naista ja paras eurooppalainen oli ajallaan 9.23,96 Ruotsin Charlotta Fougberg. Erikssonin 9.24,70 oli Euroopan tilaston kakkostulos.

Vuotta aikaisemmin maailman kärkitulos oli Kenian Milcah Chemosin 9.11,65 ja alle 9.15 juoksi vain kolme naista. Sinä kesänä paras eurooppalainen oli Venäjän Julia Zaripova ajalla 9.28,00.

Lontoon olympiakesänä 2012 taso oli hiukan kovempi, silloin Zaripovan maailman ykkösaika oli 9.05,02 ja kahdeksan naista alitti 9.15.

Nämä vertailut kertovat, että jos Eriksson pystyy nousemaan 9.15 tasolle, ei edellä ole enää missään kilpailussa maailmalla kovin monta juoksijaa. Ja kun Eriksson tunnetaan erittäin kirivahvakasi juoksijaksi, tämä avaa lähivuosille todella mielenkiintoisia näkymiä.

Ennätysvanhus uusiksi

1500 metrin SE:n tavoittelu on myös mielenkiintoinen juttu – kahdestakin syystä. Sinikka Tyynelän 4.06,01 on juostu vuonna 1977 eli 12 vuotta ennen kuin Eriksson edes syntyi. Tämän matkan halli-SE:n Eriksson juoksi talvella Tukholmassa, aika oli 4.11,89. Paitsi ennätyksen tekeminen, 1500 metrillä motivoi myös sen antama lisäpotku päälajiin estejuoksuun.

– Vaikka esteet on kestävyys- ja tekniikkalaji, myös nopeus on tosi tärkeää. Arvokisoissa viimeinen kilometri juostaan yleensä tosi nopeasti, eikä pelkkä kestävyys silloin riitä. Luultavasti juoksen 1500 metriä Bislett Gamesissa 11.6.

Pienestä nilkkaongelmasta huolimatta harjoittelu on sujunut mainiosti myös hallikauden jälkeen, joten Eriksson on valmis, kun kilpailukausi alkaa.

– Maaliskuussa treenit meni tosi hyvin. Huhtikuussa minulla oli nilkkaongelma, enkä pystynyt juoksemaan kovin paljon. Sen sijaan harjoittelin tosi paljon crosstrainerilla ja stairmasterilla, tein myös paljon vesijuoksua ja voimaharjoittelu. Ja naprapaatit auttoivat minua pari kerta viikossa. Kun pääsin taas normaalisti juoksemaan, huomasin että juoksukunto oli jopa yllättävän hyvä.

Erikssonille oli jo luvattu paikka niin Dohan (15.5.), Rooman (4.6.) kuin Birminghaminkin (7.6.) Timanttiliigan osakilpailuihin, mutta hän ei katsonut olevansa vielä valmis koviin juoksuihin näin aikaisin. Silmissä siintää silti päästä useammin Timanttiliigan viivalle. Viime kesänä niitä tuli kaksi, Glasgow´ssa ja Zürichissa. Intoa lisää se, mitä Eriksson näki katsellessaan Dohan naisten estekilpailua kotisohvalta; Kenian Virginia Nyambura voitti ajalla 9.21,51 ja ainoastaan kolme juoksijaa alitti Erikssonin ennätyksen.

– Dohan juoksu oli tosi mielenkiintoinen. Vaikka olisi ollut tosi kiva olla mukana, se tuli minulle aivan liian aikaisin. Uskon kuitenkin pääseväni vielä tämän kesän aikana mukaan ainakin 3-5 Timanttiliigan osakilpailuun, Eriksson toivoo.

Lauri Hollo

Aiheet Eriksson Sandra Haastattelut Yleisurheilu