Eero Haapala: ”Rioon asti täysi panostus urheiluun”

Pahojen takareisivammojen vuoksi jo kaksi kautta menettänyt pituushyppääjä Eero Haapala on tehnyt väkevän paluun lajin huipulle. Jämsässä viikko sitten Haapala rojautti jo 795, eikä Pekingin MM-raja 810 ole lainkaan tavoittamattomissa.

Haapala oli hallikaudella 2013 rautaisessa kunnossa ja hyppäsi 811. Kesä alkoi lupaavasti, mutta Lahden Eliittikisoissa takareiteen tuli repeämä. Siitä huolimatta Haapala sai vielä mahdollisuuden Moskovan MM-koneeseen. Hän suoritti harjoituksen yhdessä valmentajansa kanssa SUL:n valmennusjohtajan Jorma Kemppaisen valvovan silmän alla. Kaikki sujui hyvin neljän hypyn ajan, mutta viidennessä reisi repesi uudelleen ja MM-haaveet murskautuivat.

Toinen takaisku masensi

Vuotta myöhemmin sinnikäs Ikaalisten Urheilijoiden hyppääjä palasi hiekkakasalle. Avauskilpailussa syntyi lupaavasti 789, mutta reisi alkoi jälleen kiristellä. Pari päivää myöhemmin se sitten repesikin jälleen Raaseporin kilpailuissa. Haapala masentui ja kertoi mediassa jopa harkitsevansa vakavasti lopettamista.

– Lopettamiseni ei ollut lähellä alun shokin jälkeen. Tarvitsin vain muutaman päivän aikaa miettiä uraani, hengähtää ja jatkaa eteenpäin, Haapala sanoo SuomiUrheilu-sivustolle nyt, kun kaikki on taas hyvin.

Kyseisestä alkukesän Raaseporin kilpailusta Haapala on ottanut opikseen.

– Kovin monenlaisia ajatuksia siinä päässä liikkui. Mietin, miksi ihmeessä hyppäsin, vaikka tuntui hieman takareisissä. Ajatuksissa pyöri kaikenlaista muutakin. Mutta jälkikäteen sanottuna, ne olivat vain jossittelua. Ainut mitä olisin voinut tehdä toisin, niin olisin voinut hieman paremmin kuunnella kehoani siinä kisassa. Ihan aluksi tuntui ehkä pari päivää, että pitääkö tässä luovuttaa, mutta sen jälkeen tuli olo, että näytän vielä, Haapala kertoo.

Hyppääjä itse tietää, että olisi jälkikäteen taatusti katunut, jos olisi ripustanut piikkarit naulaan.

– Olisin varmasti menettänyt paljon, koska tiedän, että varsinkin teknisellä puolella minulla on paljon parannettavaa.

Uusi kuntoutus

Edessä oli toinen pitkä ja sinnikäs kuntoutus. Jokaiselle urheilijalle on äärimmäisen tärkeää, että loukkaantumisen aikana päästään korvaavan harjoittelun makuun mahdollisimman pian. Laakereille ei voi jäädä lepäilemään, muuten takamatka on valtava, kun paikat jälleen kestävät lajiharjoituksia.

– Korvaavista harjoituksista tein eniten vesijuoksua, kuntopyöräilyä ja polkupyöräilyä. Nimensä mukaisesti ne ovat korvaavia harjoituksia eli palauttavaksi harjoitukseksi esimerkiksi kevyet nurmikkojuoksut ovat parempia kuin vesijuoksu tai pyöräily. Ehkä mukavinta näistä oli pyöräily luonnossa maisemia katsellen tai vesijuoksu järvessä kesällä, Haapala kertoo.

Jännittävä paluu

Mies kuntoutui ja tämän kesän avauskilpailu käytiin juhannuksena Saarijärvellä. Tunnelma oli luonnollisesti jännittynyt, mutta samalla positiivisen odottava.

– Saarijärven kisaa ennen jännitti kyllä, koska ensimmäinen kisa on aina eri asia kuin harjoituksissa hyppääminen. Kun kisa lähti käyntiin, huomasin nopeasti, että osaan tämän homman.

Heti avauskisassa kolme hyppyä kantoi yli 770, niistä paras 779. Viikkoa myöhemmin Jämsän karnevaaleilla kolahti jo 795. Sarja oli sielläkin mainio, sillä 791 syntyi kauden kärkituloksen lisäksi kahteen kertaan.

– Pääsen aika helposti hyvään kuntoon, kun pystyn terveenä harjoittelemaan. Ihmisen lihasmuisti on siinä mielessä mukava asia, että jos olet joskus ollut jossain tietyssä kunnossa, on mahdollista, että samaan kuntoon pääsee helpommin takaisin, Haapala analysoi.

– Uudelle tasolle siirtyminen on haastavampaa kuin aiemman tason saavuttaminen takaisin. Tärkeintä on vain kuunnella kehoaan hyvin, että pääsee terveenä harjoittelemana ja kilpailemaan. Se on huipputulosten edellytys.

Pieni asennemuutos

Vakavat loukkaantumiset saivat Haapalan ajattelemaan urheilusta ja elämästä hiukan toisella tavalla kuin ennen.

– Asenteeni on nyt hieman rennompi urheilua kohtaan, vaikka tosissani tietenkin tätä teen. Tajuan, että elämässä on muutakin kuin urheilu. Opin myös arvostamaan terveyttä ja sitä, että pystyy kilpailemaan terveenä entistä enemmän.

Tulevana viikonloppuna Haapala matkustaa Saksaan hakemaan hyvää kilpailua hyvissä olosuhteissa. Mukaan matkaan lähtee SUL:n uusi pituuden lajivalmentaja Suren Ghazaryan, joka on tullut Antti Mäkelän rinnalle mukaan Haapalan valmennukseen.

– Pekingin MM-raja on ilman muuta tavoite. Ensimmäinen tavoite on pysyä koko kesä terveenä ja saada ehjä kilpailukausi. MM-raja menee jos on mennäkseen. Väkisin ei pituushypyssä tehdä tulosta. Siihen vaaditaan hyvät olosuhteet ja teknisesti hyvä hyppy, Haapala sanoo.

Liiton uusi 53-vuotias armenialainen lajivalmentaja saa Haapalalta pelkästään kehuja.

– Suren on hyvin ystävällinen ja ihmisläheinen ihminen, jonka tietämys pituushypystä on ihailtavan korkeatasoista. Ponnistukseen ja vauhtijuoksun tyyliin sekä rytmiin olemme kiinnittäneet eniten huomiota, koska niissä minulla on eniten tekemistä.

Vaikka Peking väikkyykin Haapalan mielessä, isompi tavoite odottaa reilun vuoden päässä. Ja vaikka Haapala valmistui juuri fysioterapeutiksi, ei työnteko kuulu tulevien vuosien ykkösagendalle.

– Valmistuin kesäkuussa fysioterapeutiksi, mutta panostan nyt Rio de Janeiroon asti urheiluun tosissani. Kokopäivätöitä tuskin tulen tekemään, mutta jotain osa-aikaisia töitä voin tehdä mahdollisuuksien mukaan. Rion jälkeisiä suunnitelmia ei ole vielä mietitty, mutta motivaatiota ja intoa riittää kyllä, ensi viikon perjantaina 26 vuotta täyttävä Haapala lupaa.

Ykkösasia on terveys, ja tätä Haapala on miettinyt myös harjoitusolojen näkökulmasta.

– Pituushyppy on kova laji ja vaatii terveyttä, että huipputuloksiin pääsee. Suomen ilmasto ei ole pituushyppääjille optimaalinen ja annamme tässä tasoitusta lämpöisten maiden hyppääjille. Huipputulokset tehdään yleensä huippuolosuhteissa. Meillä on toki myös yleisurheiluhallit, mutta se ei ole sama asia, jos pihalla on kylmä. Varsinkin Suomessa oman kehon kuuntelu on todella tärkeää, Haapala sanoo viisastuneena.

Lauri Hollo