Haastattelussa kestävyysjuoksija Jarkko Järvenpää: ”Aito välittäminen ei maksa mitään”

Jarkko Järvenpää on yksi Suomen kovimmista kestävyysjuoksijoista. 30-vuotias Tampereen Pyrinnön sitkeä sissi jaksaa edelleen yrittää kohti huippua. Tähtäimessä on maraton – mutta ei ihan vielä.

SuomiUrheilu-suivusto tapasi Järvenpään Kangasalan Kyötikkälän urheilukentällä, missä tämä oli tekemässä viimeistelyharjoitusta maastojuoksun SM-kilpailuihin yhdessä viime kauden Suomen nopeimman 800 metrin juoksijan Jaakko Laakson kanssa (kuvassa Järvenpää oikealla). Ainakin Tampereella juoksijoiden välinen yhteispeli toimii, juuri sitä Järvenpää painottaa haastattelussamme.

Voitit puolimaratonin SM-kullan ylivoimaisesti pari viikkoa sitten, oletko elämäsi kunnossa?
– Jee, Suomenmestaruus tuli. Kohti elämäni kuntoa olen menossa. Parhaassa kunnossani en vielä ole. Paljon kovempiakin reenejä olen vuosien varrella pystynyt tekemään kuin mitä tällä kaudella vielä tähän mennessä olen onnistunut. Mestaruudesta on jo onneksi kulunut yli viikko, eli kunto on ehtinyt taas hypätä uuden askeleen eteenpäin.

Ensi sunnuntaina on edessä maastojuoksu SM-kilpailut Vierumäellä, missä aiot juosta molemmat matkat 4 ja 12 kilometriä, onko tuplakulta realismia?
– Vasta nimi on osallistujalistalla molemmille matkoille, siihen pystyy kuka vain. Jos molemmille matkoille myös starttaan, on hieno mahdollisuus tuplakultaan olemassa.

[nosto tasoitus=”oikea”]Samoilla opeilla reenaan kuin aina. Maailman hienoin valmentaja Veli-Matti Ranta on onneksi yhä maailman hienoimpana henkisenä tukena mukana. Valitettavasti ei enää valmentajana, Urheiluliitto olisi edes jotenkin voinut olla hengessä mukana meidän kahden tekemisessä.[/nosto]

Mikä on tulevan kesän päätavoitteesi, viime vuonna puhuit vielä, että tähtäimessä on maraton?

– Juu maratonilla on isot tavoitteet, kesällä kisailen kuitenkin kaikilla muilla matkoilla kuin maratonilla, ihan vielä en ole niin hyvin saanut reenejä tehtyä, että debyyttimaratonia uskaltaisin lukita. Mutta pikkuhiljaa reenimääriä sitä varten kasvatan.

Ratamatkoilla ennätyksesi ovat vitosella 14.06 ja kympillä 29.08, kuinka realistisena pidät näiden rikkomista vielä?
– Tämän hetken tehtävä on juosta alle 14 ja alle 29 minuuttia. Paljon kovemmat vauhdit minulla on jaloissa jo aiemmin ollut, joten ei hätää.

Oletko muuttanut harjoitteluasi jotenkin tälle kaudelle? Ilmeisesti ainakin valmennat nyt itse itseäsi…
– Samoilla opeilla reenaan kuin aina. Maailman hienoin valmentaja Veli-Matti Ranta on onneksi yhä maailman hienoimpana henkisenä tukena mukana. Valitettavasti ei enää valmentajana, Urheiluliitto olisi edes jotenkin voinut olla hengessä mukana meidän kahden tekemisessä. Raha menee heidän palkkoihinsa, urheilijoille ja valmentajille ei sitä jää. Mutta viimeksi kun tarkistin, niin puhelinsoitto maksaa kalleimmillaan 0,09 euroa/min, ja aito välittäminen ei maksa mitään.

Olet 30-vuotias, mikä sinua ajaa juoksemaan ja panostamaan siihen kaikkesi?
– Juoksu on kivaa, siitä tulee lopulta hyvä olo. Tämä on upea laji, sääli että näin hienolla lajilla on noin huono taustaorganisaatio. Pitää uskaltaa aina seurata sydäntä, silloin on oikealla polulla. Se on yksi monesta tärkeästä opista, mitä valmentajaltani Veli-Matti Rannalta olen saanut.

Mitä teet siviilissä, ja kuinka hyvin kestävyysjuoksija tienaa, onko elämä leveää?
– Leveellä mennään siinä, mikä elämässä tärkeintä, eli rakkaudessa. Se ei onneksi maksa mitään ja lenkkipolullekin pääsee ilmaiseksi.

Mitä luulet, mistä johtuu suomalaisen kestävyysjuoksun tason romahdus 2000-luvulla, selkeimmin tämä näkyy juuri vitosella ja kympillä. Meillä on kuitenkin aika paljon kavereita, jotka leireilevät ulkomailla vuosittain paljon ja panostavat kaikkensa, mutta tulosta ei tule.
– Ehkä porukka sitten reenaa kokonaisuutena väärin, tärkein kuitenkin on jatkumo reeneissä viikosta toiseen, ei se riitä, että välillä käydään ulkomailla ja silloin reenataan niin kuin pitää. Sama tekeminen pitää olla joka päivä kotonakin. Esimerkiksi korkeanpaikan leiri ei hyödytä nyt ainakaan ketään muuta kuin muutamaa kovinta naisjuoksijaamme tällä hetkellä.

[nosto tasoitus=”oikea”]Ehkä porukka sitten reenaa kokonaisuutena väärin, tärkein kuitenkin on jatkumo reeneissä viikosta toiseen, ei se riitä, että välillä käydään ulkomailla ja silloin reenataan niin kuin pitää. Sama tekeminen pitää olla joka päivä kotonakin.[/nosto]

Mitä tarkoitat tuolla?
– Ensin pitää saada tulokset merenpinnan tasolla riittäviksi. Paljon on vielä omassa kunnossani ainakin parannettavaa ennekuin korkeanpaikan leiristä hyötyisin. Ei ole oikotietä onneen. Sitä sieltä ehkä turhan monet hakevat. Korkeanpaikan leiri olisi ehdottomasti hienoa jo ensi talveen, paljon on kuitenkin asioita tapahduttava ja nimenomaan tehtävä, ennen kuin voisin korkeanpaikan leirille päästä.

– Ennen oli myös enemmän juoksijoita, oli kavereita ympärillä, joiden kanssa juosta kovaa. Kello 6 aamulla lähti kaveriporukat lenkille Suomessa, muualla maailmassa lähtevät vieläkin. Tämän päivän Suomessa, vaikka lähtisi kuinka myöhään juoksemaan, niin juuri muita ei näy. Siksi olen tosi onnekas, että vuoden 2012 alusta lähtien löysin Easyfit-kuntosalista itselleni paikan käydä vaikeina hetkinä juoksemassa matolla, ja tekemässä korvaavia harjoituksia. Samassa paikassa muiden urheilijoiden joukossa reenatessa saa muista urheilijoista vaikutteita, ja jaksaa pitkän työpäivän päälle väsyneenäkin tehdä hyvän reenin.

– Varmasti yhtä lailla osataan reenata nytkin kuin ennen. Mutta ennen oli niin paljon hyvän tason juoksijoita, ettei huomannut, jos muutama oli rivistä sivussa loukkaantuneena, nyt ei tarvitse kuin yhden olla loukkaantuneena, niin se jo maajoukkueen kokonaisuudessa näkyy.

Onko se nykyjuoksijoille painolasti, kun kestävyysjuoksun historia on meillä niin huikea?

– Nyt on nyt ja eilen oli eilen.

Estelegenda Jukka Keskisalo on nyt kestävyysjuoksun vastuuvalmentaja SUL.ssä, mitä odotat häneltä ja kuinka uskot, että Jukka onnistuu tehtävässään?

– Hieno oli kultajuoksu, muuta en tiedä, en ole koskaan jutellut hänen kanssaan.

Lauri Hollo