Niken uskomaton maratonprojekti huipentuu – alittuuko kaksi tuntia?

Kolme huolellisesti valittua afrikkalaisjuoksijaa yrittää ensi viikonloppuna alittaa maratonilla mahdottomana pidetyn kahden tunnin rajapyykin. Kyse on Niken Breaking2-projektista.

Juoksu on kaikkea muuta kuin normaali maraton, sillä juoksijat saavat apua sekä teknologiasta että olosuhteista. Osa ihmisistä pitää koko projektia ainoastaan Niken markkinointitempauksena. Juoksijat käyttävät uusimman teknologian kenkiä, juoksun vauhdittajat vaihtuvat tasaisin väliajoin ja reitistä on tehty mahdollisimman suosiollinen, se tulee olemaan IAAF:n ratifioima, mutta kilpailu ei ole ennätyskelpoinen.

Niken mukaan he pyrkivät todistamaan, että harjoittelun, lahjakkuuden ja teknologian avulla on mahdollista saavuttaa hämmästyttäviä tuloksia ilman dopingia.
Maratonin ME on tällä hetkellä Dennis Kimetton 2.02.57, minkä hän juoksi Berliinissä 2014. 16 vuodessa ME on parantunut neljä minuuttia. Se tarkoittaa 2.55 minuuttia kilometriä kohden. Kahden tunnin alitus vaatisi noin 2.51 kilometrejä. Se ei kuulosta ehkä paljolta, mutta todellakin on sitä huipputasolla.

Vuonna 2014 arvostettu Runners World -lehti julkaisi tietokoneanalyysin, jonka mukaan kahden tunnin raja normaalissa kilpailussa tultaisiin alittamaan vuonna 2075.

Nike on valinnut kolme juoksijaa huolellisten fysiologisten testien jälkeen: he ovat 32-vuotias kenialainen Eliud Kipchoge, jonka maratonennätys on 2.03.05, hän on myös Rion olympiavoittaja. Eritrean Zersenay Tadesse puolestaan on puolimaratonin ME-mies ajallaan 58.23. Kolmas mies on ”vain” 2.04.45 maratonin juossut etiopialainen Lelisa Desisa. Hänen hapenottokykynsä todettiin täysin poikkeukselliseksi, minkä johdosta hän pääsi projektiin mukaan.

Vallankumoukselliset varusteet

Niken mukaan suurin tekijä projektissa on kuitenkin 200-grammainen Zoom Vapority Elite -kenkä. Sen pohjarakenteessa on uutta vaahtomuovia sekä muotoiltu hiilikuitupala, jonka ansiosta kenkä kääntää hieman askelluksen kulmaa. Sen uskotaan johtavan pienempään energiankulutukseen – eli aikaisempaa kovempaan vauhtiin.

Kenkä on teetetty joka juoksijalle mittatilaustyönä. IAAF on jo todennut kengän teknologian sääntöjensä mukaiseksi. Lisäksi juoksijoille on uudet aerodynaamiset sukat, kengät ja juoksupaidat, jotka paitsi tukevat kroppaa, ovat hengittävää materiaalia.

Reitiksi maratonille on valittu 2,4 kilometrin mittainen kierros, josta osa on Monzan F1-rataa Italiassa. Tarkan myyräntyön jälkeen valittiin juuri tämä reitti, koska säätilan pitäisi olla optimaalinen, kuten myös ilmanpaineen ja tuulen. Reitillä ei ole reunakiveyksiä, eikä kallistuksia. Reitti täyttää sekin IAAF:n säännöt korkeuserojen suhteen, toisin kuin esimerkiksi Bostonin maraton.

Monesti maratonilla juoksijat saattavat leveillä baanoilla juosta enemmän kuin maratonin mittaisen matkan, koska juoksulinjat eivät ole optimaalisia joka mutkassa. Tällä merkityllä kierroksella he tulevat juoksemaan tismalleen 42 195 metriä.

Useita jäniksiä

Jänikset tulevat vaihtumaan useaan kertaan, että vauhti pysyy optimaalisena. Virallisilla maratoneilla jänisten on juostava mukana alusta saakka. Tämä on suurin yksittäinen syy, miksi kilpailun tulos ei voi olla ennätyskelpoinen. Kun jänis on mukana alusta loppuun, sillä on suuri merkitys. Juuri tästä syystä IAAF rekisteröi naisten maratoneilla ME-ajat erikseen miesten kanssa juostuna sekä ainoastaan naisten kilpailussa juostuna. Edellinen ME on Paula Radcliffen 2.15.25, hän sai miesjuoksijoista vetoapua loppuun saakka. Mary Keitany puolestaan juoksi juuri Lontoon maratonille vain naisten kilpailujen ME:ksi 2.17.01. Toki Lontoossakin oli miehiä mukana normaalisti, mutta startit tapahtuvat eri aikaan.

Lisäksi juoksijoille tarjoillaan Braking2-juoksussa juomat niin sanotusti lentävästi eli liikkuvasta moottoripyörästä. Normaalisti maratoneilla on juottopaikkoja, mihin urheilijoiden on hidastettava saadakseen juomansa. Kun ne tarjotaan lennosta, ei juoksurytmi häiriinny. Tämä on toinen syy, miksi IAAF ei hyväksy tulosta ennätyskelpoiseksi.

(Lähde: Reuters Africa)