Uskomattoman hieno urheilutarina – Kuurona syntynyt Antti Ropponen debytoi tänään EM-kisoissa!

KUORTANE. Tänään on Suomen lentopallomaajoukkueella sekä sen kannattajilla jälleen suuri päivä. EM-kilpailut käynnistyvät sinivalkoisten osalta kello 18.30 Suomen aikaa Puolan Gdanskissa ottelulla Viroa vastaan.

Aivan erityisen merkityksellinen tämä avausottelu on yhdelle Suomen joukkueen pelaajalle.

* * *

Antti Ropponen syntyi Nurmossa 17. elokuuta 1995.

Kuurona.

Mutta kukaan ei hoksannut pojan kuuroutta ennen kuin parisen vuotta myöhemmin. Tuolloin Antin vanhemmat alkoivat ihmetellä, kun tämä ei reagoinut kutsuhuutoihin mitenkään.

Diagnoosi tietysti mullisti perheen elämää huomattavasti. Antti sai ensin käyttöönsä tavallisen kuulolaitteen, mutta hyöty tästä ei ollut suuren suuri.

– Vähän sillä kuuli, mutta yksityiskohdista ei saanut selvää, Ropponen kertoo SuomiUrheilu-sivustolle.

[nosto tasoitus=”oikea”]Kun sain kuulolaitteen, aukesi tavallaan ihan uusi maailma, äänimaailma. Tuijotin monttu auki ympärilleni ja ihmettelin kaikkia ääniä. Pystyin kuulemaan tuulet ja kaikki.[/nosto]

Perheen yhteiseksi kieleksi muodostui viittomakieli. Myös koulun Antti aloitti luonnollisesti viittomakielisten luokalla – juuri näin Ropponen toistuvasti asian ilmaisee. Hän ei puhu kuuroudesta ikään kuin ”puutteena”, vaan ominaisuutena, jota kantavilla on oma kieli.

7-vuotiaana Ropposen maailma muuttui – tai rikastui. Pojan oikeaan korvaan asennettiin sisäkorvaistute, jonka avulla hän alkoi kuulla. Vasemmalla korvallaan hän ei edelleenkään kuule mitään.

– Kun sain kuulolaitteen, aukesi tavallaan ihan uusi maailma, äänimaailma. Tuijotin monttu auki ympärilleni ja ihmettelin kaikkia ääniä. Pystyin kuulemaan tuulet ja kaikki, Ropponen kuvailee.

– On se ihmeellistä, mitä tekniikka pystyy kehittämään.

Heti sairaalasta leikkauksen jälkeen päästyään hän muistaa kysyneensä äidiltään, mikä tuo ääni on. Äiti oli vastannut, että linnut laulavat.

– Se on kyllä mukava muisto, Ropponen sanoo.

Rämäpäinen liikkuja ja puhuja

Kuuroudestaan huolimatta Antti oli pienenä eloisa, suorastaan vilkas, poika.

– Voi sanoa, että rämäpää.

Hän liikkui aktiivisesti ja harrasti monia urheilulajeja.

– Kaikenlaisten pallojen kanssa tuli pelattua. Pihapelit oli aina pystyssä, hän kertoo.

[nosto tasoitus=”oikea”]Olin puhumisessakin sellainen rämäpää. Puhuin vaan koko ajan.[/nosto]

Kun paljon touhusi, taito ja voima karttui. Samoin kävi puhumisen kanssa. Antti oli puhumisessa seitsemän vuoden ”takamatkalla” ikätovereihinsa, mutta 15 vuotta myöhemmin nuoren miehen puheen perusteella ei pystyisi päättelemään tämän taustaa.

– Totta kai puhumisen kanssa oli paljon opettelemista. Ehkä vaikeinta oli sijapäätteiden oppiminen, kun viittomakielessä niitä ei ole. Aluksi puhuin ihan puuta heinää, mutta en välittänyt siitä.

– Olin puhumisessakin sellainen rämäpää. Puhuin vaan koko ajan. Ja kun läheiset opettivat, koko ajan tarttui oppia takaraivoon, Ropponen kertoo.

Ykköspalkinto avauspelissä, ME sivulajissa

Urheilussa Ropponen kehittyi monessa lajissa aivan ikäluokkansa huipputasolle. Pallopeleistä hänen lajeikseen valikoituivat lento- ja pesäpallo.

– Jalkapallossa tulee pääkontakteja, ja sisäkorvaistutteen takia ne eivät ole hyväksi. Samasta syystä jääkiekon taklaukset eivät sovi minulle.

Pojan lahjakkuudesta kertoo, että kun hän 16-vuotiaana pelasi ensimmäisen lentopallon 1-sarjan ottelunsa, hänet valittiin heti ottelun parhaaksi pelaajaksi. Pesäpallossa hän voitti C-poikien Suomen mestaruuden Nurmon Jymyssä 2010, lentopallossa B-juniorien SM-kultaa kaksi vuotta myöhemmin Seinäjoki Lentiksen riveissä.

Lentopallon juniorimaajoukkue-edustusten ansiosta Ropponen kutsuttiin Kuortaneen lukioon. Samassa yhteydessä toimii myös lentopallon valmennuskeskus.

Kuortaneella Ropponen vietti kaksi ensimmistä lukiovuottaan. Tämän jälkeen tie veikin jo liigajoukkue Kokkolan Tiikereihin, jossa Ropponen voitti Suomen mestaruuden 2015 ja 2016.

Lukion hän suoritti loppuun, mutta ylioppilaslakkia mieheltä ei löydy.

– Koulu ei kiinnostanut oikeastaan yhtään. Tykkäsin mieluummin treenata, hän sanoo.

[nosto tasoitus=”oikea”]Tykkään olla viittomakielisten kanssa, sillä he ovat todella aitoja ihmisiä. Puhumalla voi aina vähän kusettaa, mutta viittomalla ei.[/nosto]

Sivulajissaan keihäänheitossa Ropponen on myös kova tekijä. Syksyllä 2013 hän kiskaisi Ähtärissä kuurojen Suomen ennätyksen 61,74 metriä, joka on myös kuurojen nuorten maailmanennätys. Samana vuonna hän osallistui alle 19-vuotiaiden lentopallomaajoukkueen kanssa niin EM- kuin MM-kilpailuihin.

– Nämä ovat näitä puheita, mutta treeneissä keihäs on lentänyt noin 65 metriä. Tänä päivänä menisi varmaankin pidemmälle, kun voimataso on noussut.

Tulos on kova varsinkin siihen nähden, että Ropponen ei ole varsinaisesti harjoitellut keihäänheittoa.

– Heitin pari kisaa kesässä. Tykkäsin enemmän joukkuepeleistä, kun siellä sai jauhaa tarinaa muiden kanssa, hän sanoo.

Eli sai puhua – niin paljon kuin huvitti.

”Viittomakieliset ovat aidompia ihmisiä”

Ropponen korostaa toistuvasti olevansa ylpeä viittomakielisyydestään. Kukapa ei äidinkielestään olisi.

– Haluan yhä olla paljon tekemisissä viittomakielisten kanssa, myös heidän maailmassaan, Ropponen sanoo.

Hänen mukaansa viittomakielisten kommunikointi on tietyllä tapaa rikkaampaa kuin normaalisti kuulevien.

– Viittomakieliset esimerkiksi käyttävät paljon enemmän silmiään viestiessään. Tykkään olla heidän kanssaan, sillä he ovat todella aitoja ihmisiä. Puhumalla voi aina vähän kusettaa, mutta viittomalla se ei onnistu. He ovat aivan huikeita tyyppejä, Ropponen kehuu.

Viittomakielisyyteen liittyy myös ominaisuus, jota Ropponen pystyy tilaisuuden tullen käyttämään joukkueen eduksi kentällä: hän osaa lukea huulilta.

Esimerkiksi nuorten MM-kisoissa Meksikossa 2013 hallissa oli ollut niin kova meteli, että valmentajan ohjeet eivät kuuluneet kentälle asti. Ropponen luki ohjeet valmentajan huulilta ja viestitti ne muille pelaajille.

Kerran hän taas pääsi tämän kykynsä ansiosta selville vastustajan kuvioista.

[nosto tasoitus=”oikea”]Luin vastustajan valmentajan huulilta heidän taktiikkamuutoksensa. He tekivät juuri sen muutoksen, jonka olin lukenut.[/nosto]

– A-poikien pronssipelissä luin vastustajan valmentajan huulilta heidän taktiikkamuutoksensa toisen ja kolmannen erän välillä. He tekivät juuri sen muutoksen, jonka olin lukenut. Mutta koska en ollut asiasta ihan 100-prosenttisen varma, en kertonut sitä meidän valmentajallemme. Hävisimme sen erän ja pelin, ja silloin harmitti, kun en käyttänyt tätä kykyä hyväkseni, Ropponen kertoo.

Unelmien täyttymys?

Myös tänään käynnistyvissä Puolan EM-kilpailuissa Ropposen huuliltalukukyvylle voi olla käyttöä, etenkin lauantaina, kun Suomi kohtaa isäntämaa Puolan. Hala Ergo Arenalla on vuorenvarmasti sellainen mökä, että päävalmentaja Tuomas Sammelvuon ohjeet hukkuvat metelin sekaan.

Voi olla, että hakkurina pelaava Ropponen pääsee käväisemään kentällä, mutta suuremman vastuun hakkuripelistä kantaa Olli-Pekka ”Lelu” Ojansivu.

Ropponen tietää asetelman ja on sopeutunut siihen.

– Totta kai ensimmäinen kerta aikuisten arvokisoissa sytyttää, ja haluan tehdä parhaani. On kiva, jos saan vastuuta, mutta parhaat pelaavat. Joukkueen menestys on tärkeintä, Ropponen sanoo.

Jo se on eräänlainen ihme, että Ropponen on raivannut tiensä miesten maajoukkueeseen ja on mukana arvokisoissa.

Se on periksiantamattomuuden, lujan tahdon ja kovan innostuksen tulosta. Ja rämäpäisyyden.

Mutta onko se unelmien täyttymys?

– En minä koskaan varsinaisesti haaveillut tai unelmoinut huipusta. Tein vaan aina sitä, mistä tykkäsin. Ja tässä ollaan!

Lentopallon EM-kilpailut alkavat Suomen osalta tänään kello 18.30 ottelulla Viroa vastaan. Suomen muut ottelut alkusarjassa: 26.8. klo 21.30 Suomi–Puola, 28.8. klo 18.30 Suomi–Serbia. Lue lisää Suomen lentopallomaajoukkueesta ja EM-kilpailusta SuomiUrheilusta joka päivä kisojen ajan.