Kun tämänpäiväinen Pyeongchangin olympialaisten 1000 metrin pikaluistelukisa oli ohi, tarkoitti se myös erään upean urheilijan, Pekka Koskelan, olympiauran päätöstä. SuomiUrheilu-sivusto oli paikalla Pyeongchangissa kuulemassa hänen mietteitään ja ajatuksiaan urastaan.

– Haikeat fiilikset. Toisaalta energisoivaa meininkiä.Kyllä mulla kyyneleet valuivat poskia pitkin, kun tulin rappusia alas, En olisi 2005 uskonut, että mihin kaikkialle tässä pääsee ja mitä kaikkea tulee tehtyä, Koskela totesi.

Koskela otti myös kantaa lajin kehityksen puolesta Suomessa ja toivoi tuleville pikaluistelijoille parempia harjoitusolosuhteita, kuin mitä hänellä itsellään oli nuorena.

– Sitä mä toivon käsi sydämellä ilman muuta. Koen onnistuneeni urallani, jos me ollaan rakentamassa sitä hallia Suomeen, Koskela sanoi ja viittasi mahdolliseen pikaluisteluhallin rakentamiseen Suomeen.

– Olen käyttänyt tosi paljon aikaa siihen halliprojektiin. Joku sanoi, että jos mä vedän tarpeeksi kovaa, niin se halli rakennetaan. Sitten vedin tonnilla maailmanennätyksen ja kysyin samalta kaverilta, että miten kovaa, mun pitää vetää, että se halli rakennetaan, hän jatkoi.

Koskelan mukaan pikaluistelijat ovat tehneet osansa, jotta halli Suomeen saataisiin.

-Ollaan vedetty riittävän kovaa Mikan ja muiden kanssa. Kyllä me se halli ansaittaisiin.

Mitä sitten urheilija jää uraltaan kaipaamaan?

– Kavereita jään kaipaamaan. Sanotaan, että on korulause, että urheiluympyröissä kaikki ovat suvaitsevaisia. Mutta niin se vaan on. Jokainen saa olla, millainen haluaa olla. Kun mennään jäälle, on sydän avoinna jokaiselle kilpakumppanille.

Haastattelija: Otto Palojärvi, Pyeongchang

Aiheet Haastattelut Koskela Pekka Olympialaiset Pikaluistelu Poutala Mika Talviurheilu