Uransa päättänyt Minna Nikkanen muistelee, että seiväshypystä tuli hänen lajinsa Someron seiväskarnevaalien monitoimimies Kalle Pompun ja oman isän ansiosta.

– Veikkaan, että se lähti Kallesta. Hän halusi karnevaaleille somerolaisen hyppääjän ja isä sai minut suostumaan. Olin siinä vaiheessa harrastanut aktiivisesti muita yleisurheilulajeja, mutta en seiväshyppyä. Estejuoksu on ainoa yleisurheilulaji, jota en ole kokeillut, Nikkanen sanoo.

Nuoren hyppääjän ura nytkähti rivakasti liikkeelle, kun Jarno Koivusesta tuli Nikkasen valmentaja. Yhteistyö jatkui läpi Nikkasen uran, 15 vuotta.

– Jarnolla on ollut osaamista. Hänen kanssaan on myös käyty paljon kansainvälisissä kisoissa, joista on saatu lisää tietoja. Paljon ollaan myös jaettu omia kokemuksia eri valmentajien kanssa ja saatu sitä kautta lisää tietämystä, Nikkanen sanoo.

Lajivalintaa Nikkasen ei ole tarvinnut katua, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut menestyä muissakin yleisurheilulajeissa. Oman kehityksensä pönkiksi hän nostaa kaksi asiaa.

– Se, että olen luontaisesti nopea auttoi, ja noihin neljän ja puolen metriin tuloksiin pääsin, kun käsien voimatasoa saatiin nostettua huomattavasti, Nikkanen kiteyttää.

31-vuotiaan naisen tililtä löytyy muun muassa 11 aikuisten SM–kultaa ja alle 20-vuotiaiden EM-kulta. Hän edusti Suomea 15 kertaa aikuisten arvokisoissa.

Lähde: Urheiluliitto

Aiheet Hyppylajit Nikkanen Minna Seiväshyppy Yleisurheilu