Lillehammerin olympialaisissa Suomea taitoluistelussa edustanut Mila Kajas analysoi Kirkko ja Kaupunki-lehdessä urheilijan raadollista elämää.

– Monet vanhemmat kysyvät minulta, suosittelenko huippu-urheilijan uraa lapselle. Puolet minusta vastaa kyllä. Urheileminen antoi mainioita eväitä elämäni varrelle. Opin asettamaan tavoitteita, tekemään työtä unelmieni eteen ja hallitsemaan paineita. Näin maailmaa, tapasin mielenkiintoisia ihmisiä, koin iloja ja pettymyksiä. Kerron kysyjälle myös, kuinka mitalien kiilto päivä päivältä himmenee, sillä juuri pettymykset ovat olleet suurimpia voittojani, Kajas tuumaa.

– Entä mitä toinen puoli minusta vastaa kysyjälle? Kerron, että huippu-urheilu-uraa ei valita. Se on intohimon sivujuonne, joka valitsee sinut. Jos sinulla on intohimoa, voi luvassa olla menestystä, sillä intohimo lisää tahtoa, joka ruokkii motivaatiota, joka ruokkii oppimista, joka puolestaan ruokkii menestystä jne, Kajas huomauttaa.

Kajas painottaa, että vanhempien on oltava todella tarkkana odotusten suhteen.

– Lisäksi sanon vanhemmalle, että älä aseta lapsesi harrastamiselle mitään tavoitetta. Anna hänen asettaa ne itse, sillä ulkoa liimatut unelmat eivät johda mihinkään hyvään. Jos hän löytää motivaation itsestään, voi hän mahdollisesti saavuttaa mitä vain, Kajas alleviivaa.

– Tärkeimmän asian kerron kysyjälle viimeisenä. Pyydän häntä olemaan onnellinen, jos lapsi löytää ihan minkä tahansa ilon lähteen, kuten esimerkiksi piirtämisen, lukemisen, leipomisen tai trampoliinilla hyppimisen. Lapsi tai aikuinen, jonka silmät loistavat ja joka hädin tuskin saa hengitettyä innostukseltaan, on lahja. Se ilo vie pidemmälle kuin olympialaisiin.

Lähde: Kirkko ja Kaupunki-lehti