Yhdysvalloissa asuva suomalaisurheilija kertoo suoran mielipiteensä maiden eroista – ”Suomessa pitäisi mennä töihinkin”

Yleisurheilija Saara Hakanen kilpailee ja opiskelee multimediajournalismia Oklahoman valtionyliopistossa.

Hänellä on hyvää sanottavaa yliopistovalmennuksesta, jota usein arvostellaan vain yliopistokilpailuissa menestykseen tähtääväksi ja ryhmäharjoitteluksi, jossa ei yksilöllisiä tarpeita oteta huomioon.

– Kun mietin tänne lähtöä, ei siinä kovin monta kannustavaa kommenttia tullut. Itse koen, että olen tullut kuulluksi ja minulla on ollut mahdollisuus vaikuttaa omaan tekemiseeni. Kannattaa tehdä taustatyöt hyvin ja tutustua kouluun ennen kuin tulee tänne, Hakanen neuvoo.

– Tämä koulu on tunnettu kestävyysjuoksuohjelmastaan, ei niinkään hyppäämisestä. Meidän pieni kahdeksan urheilijan tiimimme saa aika yksilöllistä valmennusta.

Hakanen harjoittelee Pukstienen ohjelmien mukaan, mutta pitää yhteyttä Suomessa häntä valmentaneeseen Reijo Siitoseen ja Yliastujiin.

– Nopeuden lisäksi voimat ovat parantuneet. Olen täällä ollessa tehnyt jalkojen voimaa enemmän korkeilta kulmilta ja enemmän räjähtävää ja nopeaa voimaa. Se on sopinut minulle ja tukenut nopeuden kehitystä, Hakanen arvioi.

– Tekniikassa on keskitytty vauhdinjuoksuun ja haettu sopivaa rytmiä. Kolmiloikassa minulla isoin ongelma on lankulta lähtö ja kinkan vieminen loppuun asti. Se on parantunut, mutta täydellinen se ei vielä ole.

Koronatesti kerran kymmenessä päivässä

Korona näkyy myös Yhdysvaltain yliopistourheilijoiden arjessa.

– Testejä on vähintään kerran kymmenessä päivässä. Jos käyttää punttisalissa ja sisällä harjoitellessa maskia, välttää ensimmäiseksi kontaktiksi lukeutumisen jonkun antaessa positiivisen näytteen. Itse sain juuri viimeisen osan rokotteesta, Hakanen kertoo.

Hakasen treeniryhmän ohjelmassa maanantai ja perjantai ovat hyppypäiviä, tiistaina ja torstaina hikoillaan voimaharjoittelussa ja juostaan nopeustreeniä. Lauantaina on harjoitusvuoden ajankohdasta ja kuormituksesta riippuen voimaa ja juoksutreeniä. Keskiviikko ja sunnuntai ovat palauttavia päiviä.

Mikä tähän mennessä on ollut mieleenpainuvinta yliopistourheilussa?

– Isoin ero on kilpailemisessa. Ei tarvitse kuin hypätä bussiin, joka kuskaa sinut verryttelypaikalle, hotelliin ja kilpailuihin. Kaikki hoituu ammattimaisesti. Se on iso ero, kun on tottunut itse köröttelemään kilpailuihin ja hoitamaan itse kaikki muutkin asiat, Hakanen sanoo.

– Siinäkin on eroa, että täällä maksetaan eläminen ja opiskelu. Kaikki fasiliteetit treenaamiseen ja palautumiseen ovat kävelymatkan päässä. Suomessa pitäisi opiskelun ja urheilun lisäksi mennä ehkä töihinkin.

Lähde: Urheiluliitto