Fitnessurheilu on saanut paljon ristiriitaista julkisuutta viime vuosina, vaikka lajiin liittyvä tutkimusnäyttö on vähäistä. Jyväskylän yliopiston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuore tutkimus osoittaa fitnessurheilun ja siihen yhdistetyn merkittävän painonpudotuksen olevan yhteydessä suotuisampaan sydän- ja verisuonitautien riskitekijäprofiiliin.

Sydän- ja verisuonitautien riskitekijät ovat fitnessurheilijoilla pienemmät verrattuna saman ikäisiin ja painoisiin naisiin.

Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa toteutetussa tutkimuksessa fitnesskilpailijoita tutkittiin ennen kilpailua edeltävää 3–4 kuukauden dieettiä, kilpailun jälkeisenä aamuna sekä 3–4 kuukauden mittaisen palautumisjakson jälkeen. Heitä verrattiin kontrolliryhmään, joka koostui saman ikäisistä ja kokoisista naisista, jotka eivät pudottaneet painoaan sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen keräämiin väestötason aineistosta poimittuihin saman ikäisiin ja painoisiin naisiin.

– Havaitsimme, että saman ikäisiin ja painoisiin naisiin verrattuna sydän- ja verisuonitautien riskitekijät olivat fitnessurheilijoilla pienemmät jo ennen merkittävää painonpudotusta. Nämä tekijät parantuivat entisestään painonpudotuksen ja siihen liittyvän rasvan lähdön seurauksena. Fitnessurheilijoiden suotuisia tuloksia näyttävät selittävän erot henkilöiden kehonkoostumuksessa ja erityisesti rasvamassan määrässä, kertovat Jyväskylän yliopiston akatemiatutkija ja apulaisprofessori Juha Hulmi ja aineistosta väitöskirjaa Helsingin yliopistoon tekevä lääketieteen kandidaatti Heikki Sarin.

Keskivartalorasva on merkittävä riskitekijä

Koehenkilöiden sydän- ja verisuonitautiriskiprofiilia arvioitiin tutkimalla verestä valtava määrä erilaisia tekijöitä systeemibiologiaksi kutsutulla kokonaisvaltaisella tarkastelutavalla.

Metabolomi eli aineenvaihduntatuotteiden kokonaisuus, lipidiaineenvaihduntaa säätelevien entsyymien aktiivisuus sekä valkosolujen metabolomiin kytkeytyvien geenien ilmentyminen muuttuivat merkittävästi dieetin aikana. Suurin osa näistä muutoksista palautui lähtötasolle palautusjakson päätteeksi, kun syömisen määrä lisääntyi ja liikunnan määrä vähentyi.

– Keskivartalorasvan määrän vaihtelu ennusti parhaiten näitä muutoksia. Tutkimus antoikin lisänäyttöä keskivartalorasvan merkittävästä roolista sydän- ja verisuonitautien riskitekijänä, Hulmi ja Sarin toteavat.

Järkevä fitnessurheilun harrastaminen tai ”fitnesselämäntapa”, johon kuuluu runsas määrä liikuntaa ja maltillinen energiansaanti, ei siis tämän tutkimuksen valossa näyttäisi lisäävän sydän- ja verisuonitekijöiden riskitekijöitä, vaan vaikuttavan niihin jopa vähentävästi.

Lähde: Jyväskylän yliopisto

Aiheet Kuntosali Muut lajit