Kristiina Halonen on yksi suomalaisista yleisurheilijoita, joiden unelma Pariisin olympialaisista ei toteutunut.

Halonen on avautunut tilanteestaan Instagramissa. Hän myönsi rehellisesti päivityksessään, että juuri nämä olympialaiset olivat eräänlainen suuri tavoite.

– Vuonna 2016 leikkauspöydällä päätin, että vuonna 2024 juoksen olympialaisissa. Päätöksen taakse lopulta kytkeytyi monta erilaista tarinaa, mutta päätin opetella juoksemaan ja ylittämään niitä helkutin aitoja.

– Tiesin matkan olevan todella pitkä ja vaikea. Ei todisteita omista kyvykkyyksistä, kohtuuton määrä loukkaantumisia ja haastavia ongelmia perusterveyden kanssa. Tärkein asia oli kuitenkin olemassa – usko, että jonain päivänä pystyn juoksemaan kovaa. Se otti lopulta 8 vuotta. Oliko kaikki sen arvoista? Ei. Tekisinkö kaiken uudestaan? En. Pääsinkö olympialaisiin? En. Koenko olevani epäonnistunut? Kyllä, selvitti Halonen.

– Mieli on mutkikas kompleksi. Nostin itteni jälleen kerran suosta ylös. Tällä kertaa valmentamalla itse itseäni. Sulkeuduin ja eristäydyin. Taistelin vammojen aallokoissa aivan uudelle suorityskyvyn tasolle. Tein myös sen, minkä pystyin huomioiden lähtökohdat, resurssit ja omat voimavarat. Omalle sisäiselle julmurilleni oon silti riittämätön ja kelvoton.

Halonen myönsi, että hän kyseenalaistaa itsekin usein, onko tässä mitään järkeä. Jokin vie kuitenkin takaisin lähtöviivalle.

– Mietin jo luovaa taukoa 2022. Sitten 2023. Ja nyt. Sitä on myös lähipiiristäkin toivottu niiltä muutamilta ihmisiltä, jotka on nähnyt pintaa syvemmälle kulisseihin. Ratakierroksen haaste ja sen mystiikka on kuitenkin aina lyönyt järkeä turpaan.

– Noh. Radalla oltiin taas tiistaina. Myyränkolosta suunnittelematta äkkilähtö Unkarin liki 40 asteen helteeseen. Harvoin telineisiin astuessa haistaa oman hien ja käryää kuin makkara grillissä. Oppia ja kokemusta. Ja niitä tarinoita sarvikuonoihin, sanaili Halonen ja teki selväksi tavoittelevansa paikkaa neljän vuoden päässä olevissa olympialaisissa.

Halosen päivitys keräsi paljon kommentteja. Sellaisen tarjosi esimerkiksi Viivi Lehikoinen.

– Pitkälle on silti jo tultu. Sisäiset julmurit on niitä pahimpia mutta ne ei oo yleensä kauheen oikeessa.

Päivitys kokonaan tästä.

LUE MYÖS