Pika-aituri Reetta Hurske on pohdiskellut viime aikoina julkisesti omaa rooliaan urheilijana ja sosiaalisen median toimijana.

Sosiaalinen media on nykyään merkittävä tapa tavoittaa faneja. Se on monelle urheilijalle myös tärkeä tulonlähde.

Hurske on nyt kirjoittanut nyt pidemmän päivityksen aiheesta. Hän nosti esille eri puolia aiheesta.

– Voiko urheilija tehdä hyväksyttävästi somea? Jutskailin viime viikolla storyn puolella somen tekemisen hankaluudesta urheilijana ja varmasti tämä koskee myös suurta osaa muitakin sosiaalisen median tekijöitä. Tästä ainakin monet urheilijat ovatkin puhuneet jo aiemmin, mutta koen tän olevan edelleen ajankohtainen juttu.

– Kuinka upea mahdollisuus on päästä somen kautta ilmaisemaan itseään, kertomaan mielipiteitä, vaikuttamaan ja tuoda esiin itselle tärkeitä asioita sekä arkea? Sekä kuinka hieno tilaisuus ja paikka tämä on seuraajille ja muille inspiroitua, saada vinkkejä, nähdä esimerkiksi urheilijan tai vaikuttajan arkea ja sitä, mitä tapahtuu harjoitusten sekä kisojen ulkopuolella.

Sosiaalinen media on myös paikka, jossa jaetaan koviakin mielipiteitä. Fanien reaktiot voivat olla rajuja.

– Fakta on, että et voi koskaan miellyttää kaikkia. Liika positiivisuus on huonosta ja liika negatiivisuus ärsyttää. Tasaisin väliajoin tarvitaan kuitenkin jälkimmäistä, koska muuten tulee kuva, että elämä on pelkkää ruusuilla tanssimista. Tämähän vasta kauheaa olisikin.

– Muun kuin urheilusisällön postaaminen antaa mahdollisuuden ”keskittyisit juoksemiseen” / ”ei kulje juoksu tolla tavalla” kaltaisiin kommentteihin. Ja jos kisa joskus epäonnistuu, kuten käy kaikille joskus, niin silloin muistetaan kommentoida, että sekin olisi sosiaalisen median tekemisen syytä. Miksi esimerkiksi opiskelujen tai työn tekemisestä urheilun ohessa ei kommentoida samalla tavalla? pohti Hurske.

Päivitys tästä.

LUE MYÖS